IMG_9957.jpeg

BIOGRAPHY

Leevi Räsänen (s. 1997, Enonkoski) on helsinkiläinen säveltäjä, tuottaja ja sävellyspedagogi. Hänen persoonallisia teoksiaan on esitetty Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Yhdysvalloissa ja Koreassa ja festivaaleilla kuten What ever Works!, Uuden Musiikin Lokakuu, Kitara Nova ja Ung Nordisk Musik. Suomessa hänen teoksiaan ovat esittäneet mm. Helsingin Poliisisoittokunta, Helsingin Kamarikuoro ja Helsingin Kamariorkesteri ja niitä on esitetty konserttisarjoissa, kuten Klang ja Avantin kesäkonsertit Porvoossa. Räsäsen tärkeimpiä viimeaikaisia teoksiani ovat olleet prokrastinointiin ja saippuaoopperaan viittaava ’Tunteisiin’ K!art- ensemblelle (DK), pian Espanjassa kolmannen esityksensä saava olemisen hitautta ja ihmettelyä ylistävä ’maailma ympärilläni käy yhä nopeammalla vaihteella, ja minä’ AEKI-ensemblen tilauksesta ja trauman vuoksi hämärtyneitä lapsuusmuistoja käsittelevä jousikvartetto ’the two childhoods’ TEMA-kvartetin tilauksesta. Lisäksi hänen musiikkiaan ovat tilanneet mm. Musiikkitalon Urut Soimaan ry, Kitara Nova -festivaali, Detritus-duo, Hetan Musiikkipäivät ja Savonlinna-kvartetti. Räsänen hyväksyttiin vuonna 2021 Suomen Säveltäjien nuorimmaksi jäseneksi.


Vuonna 2020 Leevi valmistui Sibelius-akatemiasta musiikin kandidaatiksi erinomaisin arvosanoin pääaineenaan sävellys. Sibelius-Akatemiassa Räsänen on opiskellut mm. Veli-Matti Puumalan, Tapio Tuomelan, Maija Parkon ja Matthew Whittallin oppilaana, Glasgow’n Royal Conservatoire of Musicissa Linda Buckleyn, Stuart Macraen, Kate Mooren ja Colin Broomin kanssa sekä mm. Riikka Talvitien, Kalevi Ahon, Jennifer Walshen, Brigitta Muntendorfin, Malin Bångin ja Chaya Czernowinin mestarikursseilla. Pro Gradu -työssään Sibelius-Akatemiassa Räsänen tutki sukupuolten representaatioita nykymusiikkiteosten kritiikeissä. Feministinen näkökulma taiteen tekemiseen ja kokemiseen ulottuu hänen elämänkatsomuksestaan sävellystyöhön ja pedagogiaan.

 

”En voi jättää säveltäjänä huomiotta ympäröivää yhteiskuntaa ja asemaani suhteessa siihen. On oltava tietoinen niistä narratiiveista, joita taidemusiikin kontekstissa on tähän mennessä kerrottu ja pohdittava kriittisesti sitä, millaisia tarinoita itse kertoo. Teos on riippumatta sen aiheesta tai kontekstista aina jonkinlainen kannanotto. Kokiessaan taidetta ihminen on lähtökohtaisesti valmis vastaanottamaan jotain. Siksi taiteilijana minulla on mediumista riippumatta ainutlaatuinen mahdollisuus tuoda esiin lähes mitä tahansa ajatuksia ja saada niille kanssa-ajattelijoita.


Työskentelyssäni pidän tärkeänä luoda linkkejä yleisön ja teoksen ja sitä kautta yleisön ja itseni välille. Luontevaksi kokemani tapa luoda teoskonsepteja minua henkilökohtaisesti koskettaneista aiheista on suuressa roolissa tässä. Teokseni ovat käsittelevät usein ihmismieleen, ihmissuhteisiin ja voimakkaisiin tunteisiin liittyviä aiheita. Työni feministisenä säveltäjänä ei kuitenkaan rajoitu vain teoksiini vaan jatkuu kaikkeen puheeseen ja tekstiin joka niitä ympäröi. En säveltäjänä koe tarvetta erottaa itseäni niistä arvoista ja suuntauksista, jotka ovat minulle yksityishenkilönä tärkeitä, sillä myös ne, kuten kaikki muutkin elämän osa-alueet henkilöhistoriasta tv-realityyn vaikuttavat taiteeseeni. Teoksistani puhuminen ja kirjoittaminen sekä niiden joskus rönsyileväkin otsikointi ovat työkaluja taidemusiikin saavutettavuuden ja ymmärrettävyyden lisäämiseksi, sillä mitä järkeä on toimia taiteilijana, jos en kohtaa vastakaikua ympäröivästä maailmasta?


Viimeaikaisia teoksiani läpileikkaa erityinen näkökulma musiikkiteokseen kuulijan omana aikana kaikenlaisten härdellien ulottumattomissa. Teoksissa on usein ’tyhjää tilaa’, jolla jopa pyritään ajatuksen harhailuun konserttitilanteessa – mihin se vie? Kuulijan ajatuksen harhailua voidaan johdattaa tylsistymisen hetkellä teeman asettelulla, eli teoksen nimellä ja sillä, mitä siitä sanotaan tai jätetään sanomatta ennen esitystä. Siinä mielessä perinteinen ohjelmateksti, haastattelu tai pari sanaa ennen teoksen esitystä ovat minulle osa yhtä suurta teosta. ”